tiistai 12. lokakuuta 2010

Kaipaus




Kallio.

               Kylmä, kova ja karhea.

Tytön hiukset sekaantuivat kosteisiin sammaliin,
                             jotka makoilivat kallion syleilyssä ikuisuuden.

                            Tyttö avasi silmänsä.


      Harmaa taivas,

         jota reunustivat monikymmenvuotiset havupuut.
                         Paljon nähneet, kykenemättömät tarinankertojat.

                                               Tahtomattansa uhreiksi joutuneet.


                   Tasainen tärinä valtasi
              tytön sammaleiden päällä makaavan alastoman kehon.
                                                      Tytön huulet sinersivät.


            Tärinä tulisi lakkaamaan ensi yönä.
Ennen kuin tytön ruumis jähmettyisi viimeiseen muotoonsa,

                 tulisi tyttö henkäisemään vielä viimeisen kerran:

                                                                 "Kaipaan luoksesi"

0 kommenttia:

Lähetä kommentti